”Työnohjaus on aina iso satsaus niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisesti. Se kannattaa ottaa kuin matkalippuna Malagaan, mahdollisuutena tutustua omaan työhön uudesta näkökulmasta. Aina kannattaa myös miettiä, kuinka työnohjausta voi hyödyntää vielä paremmin”, työnohjaaja Harri Hirvihuhta sanoo. Hirvihuhta on työskennellyt työnohjaajana 25 vuotta sekä kouluttanut Helsingin ja Oulun yliopistoissa työnohjaajia.  Hän on myös kirjoittanut kirjat Ratkaisun taito sekä Coaching - Valmenna ja sparraa menestykseen.

Sosiaalialalla Hirvihuhta on ohjannut työryhmiä ja muutosprosesseja, joissa hän on työskennellyt esihenkilöiden, päälliköiden, ylemmän johdon sekä tiimien ja työyhteisöjen kanssa. Työnohjausta käytetään sosiaalialalla tavallisesti haastavan ja monimutkaisen työn ja erilaisten ilmiöiden tarkastelun sekä asiakastyön ja tiimin oman työn tukena. ”Nykyisin työnohjausta käytetään yhä enemmän sote-alan muutostilanteiden tukena. Prosessit voivat olla hyvin fokusoituneita, muutaman tapaamisen kokonaisuuksia. Työnohjauksessa voidaan pysähtyä vielä epämääräiseltäkin näyttävän muutoksen äärelle miettimään, miten oma työ muuttuu, mikä muutoksessa raivostuttaa tai pelottaa”.

Välineitä muutoksessa elämiseen

Työnohjaus auttaa jäsentämään asioita ja työnohjaaja sparraa miettimään, kuinka muutoksen kanssa voi elää ja miten muutoksesta voi selvitä. Hirvihuhdan mukaan monesti prosessin edetessä ajatus muutoksen mittakaavasta muuttuu. Kun alussa muutos voi tuntua kaiken mullistavalta, vähitellen aletaankin huomata, kuinka moni asia edelleen säilyy entisellään.

”Työnohjauksessa on aina rakenne ja tavoitteet, joten se eroaa arjen purnauksesta. Työnohjaaja kytkee esiin nousevia asioita isompiin kokonaisuuksiin sekä ohjaa miettimään, mihin asiat liittyvät ja mikä on olennaista. Työnohjaaja on neutraali henkilö ja auttaa näkemään asioita eri kulmista”, Hirvihuhta sanoo.

Työnohjauksen ja arkikeskustelun erot näkyvät esimerkiksi siinä, kuinka puheenvuorot työnohjauksessa jaetaan. Arkikeskustelussa toisen näkökulmaa harvoin maltetaan kuunnella rauhassa, vaan oma näkemys tai kokemus kerrotaan nopeasti. Työnohjaaja sen sijaan huolehtii, että jokaisella osallistujalla on mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa aiheeseen. Jos puhutaan vaikkapa työtavoista, jokainen saa rauhassa kertoa oman kokemuksensa tilanteesta tai perustelut toiminnalleen. Tämä mahdollistaa toisilta oppimisen.

Tavoitteet sovitaan avoimesti

Hirvihuhta korostaa, että työnohjaukselle on tärkeää sopia aina puitteet ja tavoitteet ja niistä on neuvoteltava kaikkien kanssa avoimesti. Tämä on oleellista myös pitkään jatkuvassa, säännöllisessä työnohjauksessa.

”Työnohjauksessa ei saa olla kätkettyä agendaa millekään muulle kuin yhdessä sovituille asioille. Työnohjaus ei myöskään voi olla muutostilanteessa näennäislaastari, jossa kritiikki ja purnaus puretaan. Se ei poista organisaation omaa muutostyötä, mutta se voi olla arkijohtamisen tukena”.

Kaikille osallisille tulee myös olla selvää, ettei työnohjaaja ole organisaation sisältä eikä tämä voi tehdä muutoksia tai tuntea sosiaalialan työnohjattavien työn arkea. Työnohjauksen aikana voidaan kyllä miettiä, millaisia muutostarpeita nousee esiin sekä miten niitä voisi esitellä ja perustella johdolle. Pitkissä työnohjauksissa on Hirvihuhdan mukaan tärkeää tehdä säännöllisesti väliarviointia, jossa pohditaan, onko tavoitteisiin päästy tai tuleeko niitä muuttaa.

”On myös hyvä keskustella, onko jotain asioita jäänyt käsittelemättä, mitä on unohdettu, mitä uutta on tulossa tai mitä ei ole uskallettu sanoa ääneen. Työnohjaajaa on myös hyvä välillä vaihtaa, esimerkiksi 1,5–3 vuoden välein”.

Käsittelemättömät asiat rikkovat työyhteisöä

Hirvihuhtaa hieman huvittaa pohdinta siitä, miten työnohjauksessa uskalletaan käsitellä vaikeita asioita ja voiko tuo keskustelu rikkoa työyhteisöä.

”Työyhteisöä rikkovat käsittelemättömät asiat, ei se, että asioista puhutaan. Työnohjauksessa tulee olla yhteiset pelisäännöt, kuten se, ettei puhuta ihmisestä, joka ei ole paikalla. On myös tärkeää, että ryhmä tutustuu ensin, eikä heti aloiteta puhumaan vaikkapa arvoristiriidoista”.

Hirvihuhdan mukaan hyvin etevän työnohjauksen tunnistaa siitä, että käsiteltävät teemat syvenevät prosessin aikana. Kun aluksi on puhuttu vaikkapa siitä, voiko työhuoneen ovea pitää auki tai kiinni, pystytään myöhemmin puhumaan jo siitä, kuinka erilaisilla tavoilla sosiaali- ja asiakastyötä voi tehdä asiakastyötä.

Vinkit työnohjaajan valintaan:

  • Älä lähde henkilöstä, vaan mieti, mitä tarvitsette juuri nyt. Mitä tarvitsette tiiminä tai mitä tarvitset henkilönä? Mitä asiakastyö tarvitsee?
  • Työnohjauksessa on erilaisia oppisuuntia, myös niihin voi tutustua.
  • Jos ehdolla on esimerkiksi 2–4 työnohjaajaa, heidät kannattaa haastatella. Haastattelussa työnohjaajaa voi pyytää demoamaan ohjausta vaikkapa 5–10 minuutin ajan. Voit esimerkiksi kertoa jostain tilanteesta ja kysyä, kuinka työnohjaaja käsittelisi asiaa. Demo tekee näkyväksi, miten työnohjaaja työskentelee.
  • Sopimuksen voi tehdä ehdollisena ja työnohjauksen voi keskeyttää, jos yhteistyö ei toimi. On tärkeää, että työnohjaaja sopii juuri teidän työyhteisöllenne.
  • Jos työnohjaus on kilpailutettu, kysy kollegoilta, ketkä työnohjaajista ovat sellaisia, joiden kanssa he mielellään haluaisivat jatkaa työskentelyä.

Teksti: Anna Niemelä

Kuva: Harri Hirvihuhta