Laitoksiin sijoitetuista lapsista 7–15 prosenttia hatkaa jossain vaiheessa elämäänsä. Ilmiö koskee siis isoa osaa lastensuojelulaitoksista. Perhehoidosta tai kodeista hatkaavien määrästä ei ole tietoa, koska asiaa ei seurata eikä sitä ole tutkittu. Hatkaamisesta laitoksista on saatu viime vuosina paljon lisää tietoa esimerkiksi Pesäpuu ry:n tekemissä kahdessa selvityksessä. Niiden pohjalta on rakennettu Hatkassa.fi -sivusto, joka tarjoaa selkeässä muodossa tietoa hatkaamisesta ja sen ennaltaehkäisystä nuorille, ammattilaisille ja läheisille. STM ja Lapsiasiainvaltuutettu ovat tehneet omat selvityksensä hatkaamisesta.
Sosionomi Onni Westlund on työskennellyt Pesäpuun kehittämispäällikkönä hatkaamista koskevissa hankkeissa. Hänen mukaansa hatkaaminen on todennäköisempää, jos nuori ei ymmärrä, miksi hänet on sijoitettu tai hän ei tiedä sijoituksen tavoitteita.
”Laitosten työntekijöiden näkemykset näyttävät jostain syystä olevan aika isossa ristiriidassa nuorten näkemysten kanssa. Työntekijät kokevat perustelevansa sijoituksen syyn ja tavoitteet selkeästi, mutta nuoret kokevat, ettei heille ole kerrottu niistä riittävän selvästi. Olisi tärkeää etsiä keinoja ja vuorovaikutustapaa, joilla voi varmistaa nuoren ymmärtäneen sijoituksen syyn ja tavoitteet”, Westlund sanoo.
Westlundin mukaan hatkaamiseen johtaa usein tilanne, jossa nuorella on kuormittavia asioita arjessa niin sijaishuoltopaikassa kuin sen ulkopuolella.
”Jos arki laitoksessa on kaikin tavoin hyvää, ei sen ulkopuolinen maailma ja hatkaan lähteminen tunnu niin kiinnostavalta.Laitokset saattavat pyrkiä vähentämään vetovoimatekijöitä erilaisin kielloin. Olisi hyvä huomata myös se, kuinka paljon laitoksen sisäisiä vetovoimatekijöitä vahvistamalla voidaan ennaltaehkäistä hatkaamista”, Westlund kertoo.
Sijoituksen alku on kriittinen vaihe
Sijoituksen alku on kriittisen tärkeä vaihe. Jos alku sujuu onnistuneesti, se voi ehkäistä hatkaamista.
”Meillä on menossa hanke, jossa luomme sijoituksen alun hoitamiseen yhtenäisen mallin jokaiselle yli 12-vuotiaalle. Mallin avulla laitoksessa voidaan keskustella nuoren kanssa siitä, onko hatkaaminen todennäköistä ja miten hatkaamisen todennäköisyyttä voisi vähentää”.
Toinen hatkaamista ennaltaehkäisevä asia olisi Pesäpuun selvityksen mukaan se, että nuori sijoitettaisiin lähelle kotia.
”Meillä on pitkään ollut ajatus, että nuori kannattaa sijoittaa kauas kotoa, mutta se näyttää lisäävän hatkaamista ja tekevän siitä vaarallisempaa”.
Hatka-ajatukset on hyvä ottaa vakavasti
Tärkeää olisi myös mahdollisimman katkokseton sijaishuoltohistoria ja se, että aikuiset lapsen ympärillä vaihtuisivat mahdollisimman vähän. Jos muutoksia tulee paljon, nuoren on vaikea rakentaa luottamuksellista suhdetta henkilökunnan kanssa.
”Nuorten iso viesti on, etteivät he halua puhua aikuisille, koska aikuiset ovat niin etäisiä ja vaihtuvuutta on paljon. Kuulen paljon puhetta siitä, etteivät nuoret ole motivoituneita sijaishuollossa, mutta kuinka motivoitunut voi olla, jos joutuu siirtymään paikasta toiseen ja ihmiset ympärillä vaihtuvat tiuhaan”.
Hyvä, avoin suhde nuoreen auttaa tämän yksilöllisen tilanteen ymmärtämisessä, Jos nuori sanoo aikovansa hatkata, viesti tulee ottaa vakavasti. Hatkaamista lisäävät yksilölliset riskitilanteet, kuten päihteidenkäyttö, kumppani, jonka luokse nuori haluaisi mennä, huoli perheestä tai sisaruksista, kiusatuksi joutuminen laitoksessa tai koulussa.
”Nämä asiat on tärkeä ottaa todesta, niihin tulisi reagoida nopeasti ja kertoa nuorelle, että asioita hoidetaan sekä kertoa kuinka asiat etenevät”.
Huolta läheisten tilanteesta voi vähentää mahdollisuus soittaa tai viestitellä heidän kanssaan. Westlundin mukaan myös yökyläilyn mahdollisuuksia voisi helpottaa.
”Nykyisin se voi vaatia hyväksynnän todella monilta. Voisi olla halvempaa ja helpompaa vaikka kuljettaa nuorta seurustelukumppanin luo kuin kyläilykiellon takia etsiä nuorta hatkasta.”
Sääntökeskustelu ehkäisee pulmallista käytöstä
Laitoksen sääntöihin voisi tutustua yhdessä nuorten kanssa. Yhteinen sääntökeskustelu vahvistaa vuorovaikutusta. Nuoren osallisuus vahvistuu, kun sääntöjä ei kerrota niitä perustelematta.
”Sääntöjä voi vaikkapa arvottaa yhdessä nuoren kanssa ja kysellä nuorelta, mitkä säännöistä tuntuvat miellyttäviltä, mitkä epämiellyttäviltä ja mitkä todella epämiellyttäviltä. Nuorelle voi rakentaa tavoitteita ja palkita, jos hän noudattaa epämiellyttäväksi kokemaansa sääntöä”.
Myös rajoitusten perustelut kannattaa käydä selkeästi läpi lasten kanssa ja pohtia soveltuvat rajoitukset tilanne- ja yksilökohtaisesti.
”Kaikki lasten sijaishuollossa tekemät asiat tulkitaan helposti lastensuojelullisten tai rikosoikeudellisten linssien takaa. Olisi tärkeää, että nuorilla on tilaa myös nuoruuteen kuuluville kokeiluille”, Westlund sanoo.
Hatkan aikana ja sen jälkeen
Hatkaamista ei todennäköisesti voida koskaan kokonaan ennaltaehkäistä. Siksi hatkasta paluun hoitaminen mahdollisimman hyvin on tärkeää. Pesäpuulta valmistuu tammikuussa Paluu hatkasta - menetelmäkuvaus. Westlundin mukaan aivan ensimmäiseksi hatkan jälkeen on tärkeää huolehtia perustarpeista, kuten levosta, ravinnosta ja turvallisuudesta sekä selvittää, onko tarvetta terveydenhuollon palveluille.
Sen jälkeen nuoren kanssa kannattaa keskustella hatkaamisen syistä, esimerkiksi siitä, mitä nuori hatkaamisella tavoitteli tai mitä hän vältteli sekä laatia yhteinen suunnitelma asioista, joita tulisi muuttaa, ettei nuoren tarvitsisi hatkata.
”Jos nuori etsii hatkasta jännitystä, voi miettiä kuinka voisi saada jännityksen tunnetta arkeen turvallisesti. Jos nuori lähtee hatkaan tapaamaan kavereita, voi pohtia kuinka häntä voisi auttaa luomaan turvallisia kaverisuhteita”.
Teksti: Anna Niemelä
Kuva: Onni Westlund
